Tämä jos jokin on opettavainen tarina. Opin siitä todella paljon, ja luulen että myös joku muukin.
Asia ei nyt tällä erää liity varsinaisesti autoihin, mutta sitäkin enemmän miehiseksi koettuun toimintaan, ryyppäämiseen.
Ratsastusseuran pikkujouluissa lähti mopo käsistä. Kävi niin, että tiskiltä hakiessani juomaa, otinkin niitä aina kaksi. Yksi kertaheitolla sisään, ja toinen pöytään mukaan. Ajauduin täyden mukini kanssa istumaan pöytään, ja juuri istumaan päästessäni tunsin että oksennan juuri nyt. Voi v…u! 2 minuuttia sitten olin vessan lähellä eikä oksettanut yhtään! Asia vaati pikasia ratkaisuja, ja tein tilanneanalyysin. Vaihtoehtoja oli jokunen; edessä oli pöytä, oikealla puolella ihmiseksi luokiteltava naikkonen, takana aivan täysi tanssilattia, vasemmalla seinän vieressä vain käsilaukku. Koin käsilaukkuun oksentamisen parhaaksi vaihtoehdoksi, joten vetskari auki ja täysi annos laukun pohjalle lillumaan.
Ilta jatkui iloisissa merkeissä, ja kotiinkin pääsin ihan hienosti. Oli ostettu lisää juomaa illan aikana, vähän meikattu vessassa, ja kaivettu käsilaukusta tietysti kotiavaimetkin… Ei haitannut oksennukset mitään!
Aamulla heräsin karmeaan kankkuseen. Liikkeelle minut sai kuitenkin etäinen muisto oksentamisesta, ja samantein iski hillitön häpeä. Miten olen voinut kulkea koko loppuillan oksennukset käsilaukussa, kaivanut rahaa lompakosta jossa sitä oksennusta on varmasti enemmän kuin rahaa, varmaan puuterinkin seassa ollut jotain enemmän naamaa kiillottavaa kuin… Voi kettu että voikin olla ihminen kännissä ettei osaa sen vertaa käyttäytyä että olisin edes ollut levittämättä oksennuksia rahojen kera pitkin ja poikin. Voi ristus kun hävetti.
Ajattelin rohkeasti tarttua härkää sarvista ja kurkistaa laukkuun. Siellä ei ollut pisaraakaan oksennusta.
Kenenköhän laukku se sitten oli johon oksensin?
Pitäkää huoli laukuistanne, varsinkin jos liikutte seurassani.
